PERHOKALASTUKSELLA on kaiken vaatimansa taidon ja toimintatavan ohella yhteys kalastajan arkeen. Jos oppii kalastamaan perholla, lisääntyykö myös elämäntaito, ja arki sujuu paremmin?
Millaisia ehtoja arkielämä asettaa perhokalastajalle? Onko perhokalastus vain harrastus lukuisten muiden joukossa vai onko siinä jotakin muuta, mikä tekee siitä erityisen ja poikkeavan?
Teos perustuu kahden perhokalastajan kronologisesti eteneviin ja nykyhetkeen jatkuviin, tiiviisiin kalastushistorioihin havainnoin ja kokemuksin, muistikuvin ja tuntemuksin. Arvioinnit, kerrotut ja kuullut tarinat, retkipäiväkirjat ja muu lähdeaineisto tukevat kokonaisuutta.
TEKIJÖIDEN KALASTAMILLA, oppimisen kannalta tärkeimmillä virtavesillä on keskeinen rooli. Niille tehtyjen kalaretkien kuvaukset karttoineen selvittävät, miksi jotkut joet valikoituivat toistuneiden käyntien kohteeksi.
Miten ne löydettiin tai kuinka niille osuttiin? Mikä niillä kalastamisessa viehätti ja palkitsi, mikä nosti ne elämän virroiksi ja perhokalastuksen korkeakouluiksi?
Kahden eri-ikäisen, taustaltaan ja elämänkokemukseltaan kovin erilaisen miehen – Ari Savikon ja Sulo Tiaisen – kuvaukset syventävät perhokalastajien elämänvirtaa, mielentilaa ja toimintatapoja kuvaavaa tietokirjaa.
Heidän aiempia yhteisiä teoksia ovat Sata merkittävää kalakirjaa (2017) ja Pohjoiskalotin kalapaikkaopas (2020).