Suomalainen korruptio piiloutuu verkostoihin ja yhteiskunnan rakenteisiin ja ilmenee esimerkiksi salailuna, sukulaisten suosintana ja epäterveenä vastavuoroisuutena, kertoo Vaasan yliopiston juuri julkaistu tutkimus.

Piilokorruptiota on vaikea havaita ja siksi myös vaikea torjua. Emeritusprofessori Ari Salminen ja tutkimusjohtaja Olli-Pekka Viinamäki saivat satoja kertomuksia piilokorruptiosta kansalaisilta. Kertomuksia korruptiosta tuli etenkin kuntapalveluihin liittyen.

Vaasan yliopiston kansalaistutkimuksesta ilmenee, että kansainvälisten vertailujen luoma kiiltokuva suomalaisesta korruptiosta ei ole koko totuus. Kansalaisten epäilyjen mukaan varsin vähäisen ilmikorruption lisäksi Suomesta löytyy myös piilossa olevaa korruptiota, jossa liikutaan laillisen ja laittoman, eettisen ja epäeettisen harmaalla vyöhykkeellä.

– Kansalaiset lähettivät meille satoja kertomuksia, henkilökohtaisia kokemuksia ja arvioita piilokorruptiosta, kertoo Piilokorruption anatomia Suomessa -tutkimushankkeen vastuullinen johtaja, emeritusprofessori Ari Salminen Vaasan yliopistosta.

Kuukauden kaikille avoinna ollut nettikysely kokosi peräti 521 kertomusta. Näistä 420 otettiin Salmisen mukaan tarkemman selvityksen kohteeksi.

– Kertomuksista saatiin kokemuksiin perustuvaa arvokasta ja merkityksellistä tietoa. Ne ilmentävät kertojien omaa elämää ja arkea sekä täydentävät hyvin asiantuntijoiden, virallisten dokumenttien ja tilastojen antamaa kuvaa suomalaisesta korruptiosta, hän sanoo.

Salmisen mukaan kertomusten suuri määrä viestii kansalaisten turhautumisesta ja voimattomuudesta ikävän ilmiön edessä.

– Kansalaiset kokevat, ettei heillä ole mahdollisuutta millään tavalla oikaista kokemiaan vääryyksiä, eikä korjata korruptiivisten verkostojen haittoja eikä huonon hallinnon seurauksia. Voimattomuuden tunne ruokkii uusia epäilyitä ja vähentää kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan.

Raportin aiheena on piilokorruption anatomia Suomessa. Raportissa tavoitellaan kokonaiskuvaa piilokorruptiosta ja sen rakennepiirteistä. Raportti perustuu tutkimuskirjallisuuden lisäksi kansalaisten subjektiivisiin kertomuksiin piilokorruptiosta. Kertomusaineisto kerättiin avoimella nettikyselyllä syys-lokakuussa 2016. Työssä käsiteltyjen kertomusten kokonaismäärä on 420.

Työssä tarkastellaan neljää piilokorruption aluetta, jotka ovat vallan vää- rinkäyttö, hyvä veli -verkostot, korruptiivinen suosinta ja huono hallinto. Analyysi on ensisijaisesti laadullinen, mutta sisältää myös aineiston rajatun määrällisen tarkastelun.

Raportista käy ilmi, että piilokorruptiota epäillään esiintyvän ja sille herkistytään monissa tilanteissa. Kun kyse on vallan väärinkäytöstä, konkretisoituu piilokorruptio määräävän aseman ja vaikutusvallan väärinkäytöksinä. Hyvä veli -verkostojen yhteydessä piilokorruptio on epäterveitä liittymiä ja kollegojen suosintaa. Korruptiivinen suosinta taas kattaa nepotismin ja poliittiset virkanimitykset sekä huono hallinto ilmenee tavanomaisimmin huonona johtamisena ja tietojen salailuna.

Piilokorruptio voi nakertaa luottamusta poliittiseen ja taloudelliseen järjestelmään ja virkamiesten toimintaan. Sen torjunnassa tulee kiinnittää huomiota korruption keskeisiin riski- ja altistumisalueisiin, eli ns. vaaravyöhykkeisiin.