Saimaa on ehtymätön tarinoiden ja erikoisten
ihmiskohtaloiden näyttämö. Suomen suurimman järven ja sen asukkaiden tarinasta kertovat vuosituhansia sitten piirretyt kuvat kalliojyrkänteissä, röykkiöhaudat kumpareilla, maatuvat asumusten jäänteet autioissa saarissa, erikoiset paikannimet, tuhannet pirttien hämärässä sukupolvelta toiselle kerrotut ja lauletut myyttiset tarinat.

Kun Ari Manninen koosti keväällä 2020 ilmestynyttä 824-sivuista Saimaa - koko tarina -kirjaa, siitä jäi pois suuri määrä hänen vuosien mittaan kokoamaansa aineistoa. Tähän kirjaan hän on valinnut tarinoita ja ihmiskuvauksia kaikista Saimaan alueen kunnista - lakkautetut kunnat mukaan lukien. Joku on sanonut, että jos voi valita kertooko tarinasta totuuden kaikkine rosoineen vai vakiintuneen silotellun version, on helpointa valita jälkimmäinen. Manninen ei ole tyytynyt valmiiksi pureskeltuihin tarinoihin, vaan hän on kirjoittanut kuvauksensa itse vanhoja alkuperäislähteitä hyödyntäen. Hän on löytänyt vanhoista dokumenteista runsaasti tiedonmurusia, jotka laajentavat kuvaa Saimaan omaperäisistä ihmisistä ja tarinoista.

Onko Abel ”Kuikka” Koponen sittenkään haudattu
Jäppilän hautausmaalle, vaikka siellä on hänelle pystytetty muistolaattakin? Mihin perustuu Liittokiven romanttinen tarina kallioluodolle menehtyneistä nuorista rakastavaisista?
Kirjan tarinoiden lomassa on runsaasti valokuvia
autenttisilta tapahtumapaikoilta.

Saimaan tarinat on Saimaan rannalla Ristiinassa eläkepäiviään viettävän Ari Mannisen monivuotisen työn satoa. Kirja on sisällöltään yhtä rikas kuin järvi itse.