Nukuhan jo, Vesta-Linnea
Vesta-Linnean pitäisi nukkua. Hänelle on luettu kaksi satua, hän on sanonut hyvää yötä isoveljelleen Paul-Axelille ja antanut suukon pikkusiskolleen Wendlalle. Hän on halannut Viktoria ja äiti on vielä laulanutkin hänelle. Vesta-Linnea makaa sängyssään. Hän kuuntelee. Hän puristaa nallea sylissään ja on juuri nukahtamaisillaan, kun kuulee äidin naurun. Mikä nyt on niin hauskaa? Katsovatko ne telkkaria? Miksen minä saa katsoa telkkaria? - ajattelee Vesta-Linnea vihaisesti. Vesta-Linnean on hankala saada unta iltaisin. Öisin häntä taas vaivaa painajainen, ja silloin on pakko mennä äidin viereen nukkumaan. Aamuisin molemmat ovatkin sitten yhtä uupuneita. Mikä neuvoksi?