Tutkielman aiheena on joukkueurheilijan erityinen tapaturmaeläkejärjestelmä. Esityksessä on tutkittu urheilijan erityisen tapaturmaturvajärjestelmän oikeudellista perustaa ja urheilijan erityisen tapaturmaeläkkeen sisältöä verrattuna työntekijän tapaturmaeläkkeeseen.

Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että urheilijan tapaturmaeläke eroaa tavallisen työntekijän tapaturmaeläkkeestä urheilijan vahingoksi. Lisäksi urheilijan erityinen tapaturmaeläkejärjestelmä on muodostettu perusteluiden varaan, jotka eivät ole oikeudellisesti kestäviä.

Lainsäädännön esitöissä on tapaturmaeläkejärjestelmän taustaperusteluina käytetty urheilun erityispiirteitä. Tutkielmassa on tarkasteltu urheilun erityispiirteitä, ja tarkastelu osoittaa, että urheilun erityispiirteet eivät edellytä erillisjärjestelmän ylläpitoa.

Tutkimus osoittaa, että uusimmassa urheilua koskevassa sääntelyssä urheilulle annetaan erityisasema vain silloin, kun urheilun oikeudellisesti merkittävät erityispiirteet välttämättä edellyttävät erityisasemaa. Urheilijan tapaturmaeläkkeen kannalta tämä merkitsee sitä, että tulevaisuudessa urheilijan tapaturmaeläke saatetaan järjestää myös yhdenvertaisuuden nä-kökulmasta oikeudenmukaisella tavalla.

Huolimatta siitä, että urheilutoiminta sisältää erityispiirteensä, se ei kuitenkaan tarkoita, että työsuhteisen ammattilaisurheilijan tapaturmaturvan tulisi olla erityinen suhteessa työntekijään.