Miten suomalaisten teollisuustyöläisten loma- ja vapaa-aika ovat kehittyneet 1900-luvulla? Miksi ja miten työväenjärjestöt, teollisuustyönantajat ja sosiaalipoliitikot ovat osallistuneet työläisten loma- ja vapaa-ajan organisointiin? Millaisiksi loma- ja vapaa-ajanvieton ”oikeat” tavat on määritelty? Entä miten työläiset ovat ratkaisseet loma- ja vapaa-ajanviettonsa tehtaan varjossa?

Muun muassa näihin kysymyksiin haetaan makro- ja mikrotason vastauksia Loma tehtaan varjossa -teoksessa, jossa tarkastellaan työläisten työn ja ei-työn välistä problematiikkaa Suomessa 1930-1960-luvuilla. Teollisuustyöläisten loma- ja vapaa-aikaan kohdistettu säätely hahmottuu virallisten lakien ohella moraalisäätelynä, jonka ensisijaisena tarkoituksena on ollut ennaltaehkäistä sosiaalisten ongelmien syntymistä. Tutkimuksessa selvitetäänkin, minkälaisen sosiaalisen, kulttuurisen ja poliittisen kamppailun kenttänä työläisten loma- ja vapaa-aika ovat olleet, kun työläisten massalomailun luomaa uutta tilannetta on yritetty ratkaista taloudellisesti epävakaina aikoina. Tarkastelun kohteena on suomalainen lomahuolto, etenkin Lomaliiton, ammattiyhdistysliikkeen ja teollisuustyönantajien loma- ja vapaa-ajantoiminta.

Loma tehtaan varjossa on ensimmäinen suomalaisen työväestön lomailun ja vapaa-ajan vieton muotoutumista käsittelevä akateeminen tutkimus, jossa analysoidaan toimintaa ja diskursseja työväestön näkökulmasta. Sosiologinen tutkimus sijoittuu historiallisen sosiologian, vapaa-ajantutkimuksen sekä sosiaalihistoriallisesti painottuneen kulttuurintutkimuksen aloihin.