Neuvostoliiton ja Saksan vuosina 1941–45 käymä sota oli raskas koettelemus Neuvostoliiton Itämeren-laivaston sukellusveneille, jotka taistelujen synkimpinä aikoina toimivat yksin Neuvostoliiton iskuvoimana Itämerellä. Ne upottivat kymmeniä aluksia, mutta myös monen sukellusveneen matka päättyi tuhoutumiseen vihollisen hallitsemalla merialueella, miinoitteiden keskellä ja tykistötulen ulottuvissa. Erityisen runsaasti sukellusveneitä tuhoutui Suomenlahdella, varsinkin Porkkalanniemen ja Naissaaren välisessä raskaasti miinoitetussa kapeikossa. Sieltä löytyneet sukellusveneiden hylyt vahvistavat tiedot vaikeiden ja vaarallisten sotaretkien viimeisistä vaiheista.

Tässä teoksessa esitellään Neuvostoliiton sukellusveneet ja niiden partiomatkat Itämerellä vuosina 1941–45 uusimpiin tietoihin tukeutuen. Lisäksi tarkastellaan vihollisen vastatoimia, esimerkiksi suomalaisen Lentolaivue 6:n ponnisteluja sukellusveneentorjunnassa sekä Ruotsin ja Saksan välisten rautamalmikuljetusten turvaamista sukellusveneiden iskuilta.

Itämerellä toimiessaan neuvostoliittolaiset sukellusveneet tekivät lähes kolmasosan sotaretkistään Suomesta käsin. Ensimmäiset neuvostoliittolaiset sukellusveneet saapuivat Suomen aluevesille syksyllä 1944, kun Suomi oli tehnyt aselevon Neuvostoliiton kanssa. Vuoden loppuun mennessä kaikki käyttökelpoiset sukellusveneet olivat siirtyneet Suomeen. Ne poistuivat Suomesta lopullisesti vasta kesällä vuonna 1945.