Nollankuoren runot ovat kasvaneet syvämietteisen luonto-lyriikan ja kieltä koettelevan leikin väliselle vyöhykkeelle, jonka kasvusto on suomenkielisessä runoudessa harvinaista, jopa uhanalaista. Kokoelma istuttaa lukijan metsän ja kaupungin rajalla rakoilevaan maaperään, jossa jumalat asuvat vailla perustaa mutta varattuina mustalla tulella.