Mukaansatempaava romaani 1980-luvun hartiapankkirakentamisesta.

Keskiössä on rakentaja, Johannes, taustalla kasvava perhe ja työ. Romaanissa rakennetaan taloa, mutta siinä sivussa avioliittoa ja elämää muutenkin.

Suurista ponnisteluista, uupumisesta ja onnistumisista syntyy lopputulos, joka saa lukijan miettimään, mihin kaikkeen ihminen lopulta pystyy – ja minkä hinnan on valmis unelmistaan maksamaan. Kirja auttaa näkemään elämässä sen, mikä on ollut koko ajan silmien edessä.

”Hän näki mielessään lautapinon: suorat laudat hyvässä järjestyksessä väljästi päällekkäin ladottuina. Ilma kulkee lautojen välissä ja kuivattaa niitä. Tuoreen puun ja pihkan tuoksu leviää ympäristöön, kantautuu ohikulkijoiden sieraimiin ja saa heidät hengittämään syvään, nautinnollisesti.
Johannes tiesi, että edessä oli hänen elämänsä suurin projekti. Se huikaisi. Hän uskoi itseensä mutta samalla epäili. Hän ajatteli lintuja, joilta pesän teko kävi vaivattomasti, malli ja rakennustekniikka oli tallennettuna geeneihin. Ihmisen piti opetella, ottaa selvää.”