Noppahevonen on Antti Oksasen (s. 1956) neljäs runokokoelma.
Hänen aiemmat runokokoelmansa ovat: Ruoho vinkuu (2015), Suuntanuolet (2016) ja Sinisiä heijastuksia (2017).

Noppahevonen-kokoelmassa on 1. osiossa vahvasti mukana mm. tuli symbolina ja elementtinä. Värifonttia on nytkin 1. runossa. Jo kirjan nimikin viittaa siihen, että sattuma on eräs tärkeä motiivi kirjassa. Mukana on myös kepeämpi 5. osio, jonka tyylilaji on osittain patafysiikkaa. "Tunneasteikko" ulottuu masennuksesta ja pettymyksestä riemuun. Luonnontieteistä jälleen ammennetaan myös. Myös lyhyitä luontorunoja on, haikuja vain kolme ja niistäkin vain yksi täysin mitassa.

Noppahevonen,
kuusinaama,
sattuman rattaita vetää,
ja se tulee minua vastaan,
tervehtii hampaitaan näyttäen
ja iskee silmää,
iskee silmää,
enkä tiedä lain
onko se silmänisku ilkeä
vai sanooko se, että
jotakin hyvää on tulossa