Vanhan testamentin selitysraamatun kolmannessa osassa keskitytään muinaisen israelilaisen uskonnon sisältöön siten kuin se ilmenee Vanhan testamentin runokirjoissa.

Israelin uskon olemus tulee hyvin esille Psalmeissa, jotka liittyvät Jerusalemin temppelin jumalanpalvelukseen. Viisauskirjallisuus, kuten Sananlaskut, Jobin kirja ja Saarnaaja, auttavat ymmärtämään, millä tavalla israelilainen usko näkyi tavallisessa arkielämässä, ja kuinka vaikeisiin elämäntilanteisiin löydettiin lohtua Jumalan huolenpidosta. Laulujen laulu on taas ymmärretty Jumalan ja Israelin väliseksi rakkauden asiakirjaksi.

Vanhan testamentin runokirjoja luettaessa on muistettava, että Kuninkaiden kirjojen ja profeettakirjojen mukaan israelilaiset eivät aina palvelleet Jumalaa oikein. Siksi esimerkiksi Psalmien kirja on nykyisessä muodossaan teologisesti tarkastettu laitos siitä, millä tavalla Jumalaa tulee palvella Jerusalemin temppelissä pakkosiirtolaisuuden jälkeisellä ajalla.

Vanhan testamentin runokirjat ovat vaikuttaneet huomattavasti kristillisen uskon muotoutumiseen ja niiden avulla on pystytty selittämään ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan ja Isän Jumalan välinen suhde. Psalmeista tuli myös varhaisen kirkon rukouskirja, jonka mukaan kristillinen rukouselämä on aina jäsentynyt.
Kartat: Tuija Jantunen.