"Vaan kerran tulee valoisa ja rauhallinen aika, ne jotka jäävät tänne tähän maalliseen elämään, saavat nähdä Suomen vaurastumisen. He saavat yrittää rakentaa sitä, mitä nyt pirstataan hajalle."

"Sinua ajattelen ja muistelen. Sinun muistelemiseni yllyttää taistelemaan. Rakkauteni Sinuun auttaa kestämään tätä, en lannistu, väsyä voin ja nääntyä, vaan sisu ei anna peräksi. Kerran, kun maamme saa hyökkääjät lannistumaan, tulen Sinun luoksesi, jos olen hengissä ja pääsen takaisin. Näkemiin siihen asti." Kauko. 15. tammikuuta 1940.

Kuin viimeiset siveltimen vedot, nämä sanat piirtyvät Kaukon talvisodan kirjeistä luotuun herkkään kertomukseen. Kirja käsittelee myös, miten ankarista sodan vuosista on monien vaiheiden jälkeen tultu nykymuotoiseen Suomeen. - Antti Laakso.