Karanteeni kertoo ensimmäisistä Auroran sairaalaan keskitetyistä AIDS-potilaista ja siitä, miten tauti, sitä koskeva uutisointi ja julkinen keskustelu vaikuttivat Suomen homoyhteisöön, joka oli vasta saavuttanut ensimmäiset voitot seksuaalisen tasavertaisuuden tiellä. Kirja kertoo myös syrjinnästä, jonka kohteiksi sekä seksuaalivähemmistö että heteroseksuaaliset HIV-positiiviset joutuivat.

Karanteeni on myös tarina ensimmäisten suoma- laisten tutkijoiden taistelusta tappavaa tautia vastaan – ja siitä suunnattomasta muutoksesta, jonka aiheuttivat vuonna 1996 markkinoille tulleet tehokkaat AIDS-lääkkeet, jotka yhtäkkiä pidensivät potilaiden elinikää kymmenillä vuosilla.

Voimakasta pelkoa herättänyt uusi tartuntatauti oli myös merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö: poliitikot joutuivat reagoimaan nopeasti kysymyksiin tartunnan leviämisen ehkäisystä, mahdollisista pakkokeinoista, syrjinnästä ja tasa-arvoisesta hoidosta.

AIDS väritti 1980- ja 1990-lukujen yhteiskunnallista keskustelua ja muokkasi noihin aikoihin aikuistuneiden suomalaisten, niin homojen kuin heteroidenkin, käsityksiä seksuaalisuudesta. Silti taudin yhteiskunnallista, yksilöllistä ja yhteisöllistä historiaa ei ole vielä kirjoitettu.

HI-virukseen liitetyn kielteisen leiman vuoksi suomalaiset potilaat ja heidän läheisensä ovat olleet aiemmin vastahakoisia kertomaan tarinoitaan julkisuudessa; julkisesti HIV -positiivisia ihmisiä on Suomessa ollut parhaimmillaankin vain muutama.

Nyt aika näyttää olevan kypsä aiheen julkiselle käsittelylle. Kirjoittajat ovat tavoittaneet kymmeniä sellaisia ihmisiä, joiden tarinoita ei aiemmin ole kuultu – esimerkiksi naisia, jotka ovat synnyttäneet lapsia aikana jolloin HIV-positiivisia äitejä vielä painostettiin aborttiin, ja heidän lapsiaan. Aiheen käsittely rajoittuu usein Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin, mutta tähän kirjaan on haastateltu ihmisiä myös pohjoisesta ja taajama-alueiden ulkopuolelta.