Lääkäri Antti Heikkilä syntyi ja varttui Helsingin Ullanlinnassa kolmilapsisen perheen nuorimpana. Isä oli ison hämäläisen maalaistalon poika, joka juristiksi valmistuttuaan työskenteli koko elämänsä ministeriön virkamiehenä. Äiti oli lahjakas taidemaalari, joka opiskeli myöhemmin hammaslääkäriksi. Hän oli aikaansa edellä oleva tyylitaituri ja seurapiirien itsetietoinen keulahahmo.

Vanhemmat eivät ylemmän keskiluokan perheissä juurikaan olleet kiinnostuneita lasten elämästä vaan ulkoinen menestys ja sopivat ihmissuhteet olivat ainoa mittari, jolla elämää arvostettiin. Vanhempien ystäväpiiriin kuuluivat sen ajan silmäätekevät, lähimpiä perheystäviä olivat Tauno Palo ja Kirsti Ortola sekä Mika ja Satu Waltari. Antin omat ystävät tuolta ajalta olivat samassa rapussa asunut Tove Jansson ja alakerrassa tilitoimistoa pitänyt Matti.

Antti Heikkilästä kehittyi varhaisessa vaiheessa tarkkailija, haaveilija ja oman tiensä kulkija. Jo aikaisin hän ymmärsi, että hänen äitinsä oli vaarallinen ihminen, josta oli syytä pysytellä etäällä ja että elämässä täytyy selvitä omin voimin.

Tämä kirja on koko elämän inventaario, ei fiktiivinen elämäkerta. Arvonimistä ja kunniamerkeistä piittaamatta Heikkilä on seurannut polkuaan oman sisäisen maailmansa ja sielunsa ohjaamana. Se on vienyt häntä Pariisiin, Texasista Meksikoon, New Yorkiin, Maltalle, Lontooseen sekä Lappiin ja Hampuriin.