Väitöskirjatyön aiheena ovat mobiililaitteiden käyttöliittymät. Perinteisissä matkapuhelinten käyttöliittymissä käyttäjän vuorovaikutusmahdollisuus tietokoneen kanssa rajoittuu välttämättömiin puhelu- ja tekstiviestitoimintoihin. Nämä siten varsin kapea-alaiset käyttöliittymät ja laitteet hidastavat tulevaisuuden mobiilien ympäristöjen sekä läsnä-älytietotekniikkaympäristöjen käyttöönottoa. Myös nykyisten mobiililaitteiden käyttöliittymien uusi sukupolvi näyttää edelleen soveltavan niitä suunnittelumalleja, jotka ovat yleistyneet henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöliittymissä. Pöytätietokoneiden kapasiteetti on riittävä uusien käyttöliittymien hyödyntämiseen, mutta mobiilien päätelaitteiden kapasiteettia rajoittaa kannettavuus kuten laitteen koko ja paino. Jotta mobiililaitteet olisivat mahdolisimman monien hyödynnettävissä, ne tulisi suunnitella niin helppokäyttöisiksi, ettei erityinen käytön opastus tai harjoittelu ole tarpeen.
Tutkimustyö etsii vastauksia siihen, kuinka tulevaisuuden mobiililaitteiden käyttöliittymiä voitaisiin parantaa ihmiskeskeisemmän suunnittelunäkökulman avulla. Eräs tällainen mahdollisuus on juuri laajennetun todellisuuden (Augmented Reality) tarjoamat menetelmät ja kuvantunnistustekniikka siten, että syntyy virtuaalinen käyttöliittymä, jossa käyttäjän nähtävillä ovat näkyvän maailman lisäksi virtuaalimaailman objektit, ja missä hän käyttää virtuaalisia näppäimiä ja sormieleitä vuorovaikutukseen tietokoneen kanssa.
Työn tärkeimmässä osassa määritellään ihmisen ja tietokoneen välisen vuorovaikutuksen mahdollistava merkkikieli, jonka avulla käyttäjä operoi virtuaalista käyttöliittymää. Toinen merkittävä osa-alue tutkimuksessa on mobiililaitteiden ja -palveluiden toiminnallisen yhteensopivuuden ja nykyisten teknisten valmiuksien arviointi suhteessa virtuaaliseen käyttöliittymään