1800-luvun lopun Venäjällä köyhyys ja tietämättömyys oli yleistä. Anton Tsehovin kertomuksessa Venäläisiä talonpoikia ihmiset ja yhteiskunta ovat moraalisesti rappeutuneita ja armottomia. Kirjailija itse uskoi koulun ja sivistyksen jalostavaan voimaan, mutta ei juuri nähnyt sitä Venäjän maaseudulla.

Tarpeettomuus, eristyneisyys ja yksinäisyys ovat Tšehoville jotakin ihmisluontoon kuuluvaa. Ne näkyvät hahmojen keskinäisessä kommunikaatiossa tai sen puutteessa sekä heidän suhteessaan yhteiskuntaan. Nämä teemat nousevat huippuunsa kertomuksessa Lääkärin kohtalo Andrei Jefimitshistä, joka valmistui lääkäriksi vain, koska hänen lääkäri-isänsä niin halusi.

Anton Tsehov (1860-1904) oli venäläinen kirjailija.