Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin toimielin, kirkolliskokous uudistui 1974 ja alkoi kokoontua kahdesti vuodessa pysyäkseen mukana yhteiskunnan muutostahdissa. Seuraavina vuosikymmeninä kirkolliskokous päätti uudesta virsikirjasta ja raamatunkäännöksestä, avasi pappisviran naisille, uudisti jumalanpalveluselämää, vei läpi kirkkolain kokonaisuudistuksen, allekirjoitti ekumeenisia sopimuksia ja linjasi kirkon kantaa rekisteröityyn parisuhteeseen.

Kirjassa tarkastellaan uudistuneen kirkolliskokouksen roolia ja suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan kautena, jona kansankirkko on kamppaillut ristipaineiden keskellä. Onko kirkolliskokous ollut hidasliikkeinen seurailija, pienoiskokoinen Suomi vai profeetallinen etujoukko?Antila on tehnyt työnsä huolellisesti. Hän tekee oivaltavia havaintoja ja yhteenvetoja ja kirjoittaa selkeää kieltä. Kirkkohistorialta ei paljon enempää voi toivoa. – Timo Junkkaala, Perusta 2/2015