Kuvaan näkemäni pysyväksi, kerään vieraiden roskat ja kirjoitan uuden alun luonnon runollisuuteen.



Vartioin iki-imetsääni. Palvon ja rukoilen henkiä. Teen rituaaleja ja yhdyn elon huminaan. Luodun aina-aikaiseen elämän ja kuoleman vuorotteluun.



Putoan korkeuksien pyörretuulista maan siemeneksi. Puhkean rahisten ensikosketukseen, kasvan tietoisuuden äärettömässä magneettikentässä. Saavutan päivässä ja yössä huipentumani.



Aamukasteen lehdellä olen kuollut ja ikuistettu. Heräämisiauringon säteillä jo siirtynyt kuolemattomien kiertokulun loputtomaan lajistoon.



Seuraavana iltapäivänä olen nouseva murtuvan maankuoren alta tuntosarvineni tähystämään uuden ajanjakson suunnitelmia.