Tutkimuksen keskiössä ovat suomalaisten köyhäintalojen johtajattaret. Yhtäältä heitä tarkastellaan hoivaan ja kasvatukseen kytketyn keskiluokkaisen naisihanteen toteuttajina, toisaalta yksityishenkilöinä, joilla oli omat motiivinsa hakeutua raskaalle uralle: johtajatar oli yhtä aikaa äiti, emäntä, virkanainen ja vartija.

Kirja antaa uutta tietoa suomalaisen sosiaalityön varhaisvaiheista, sukupuolijärjestelmän rakentamisesta sekä näiden kahden nivoutumisesta osaksi keskiluokan nousua yhteiskunnalliseen valta-asemaan. Tutkimuksessa heijastuu tuoreessa valossa suomalainen yhteiskunta sen suuressa murrosvaiheessa 1900-luvun alussa.

Vuoden 2012 työväentutkimus, kunniamaininta