"Ihminen lakkasi rakastamasta elämää, kun ryhtyi vesivessaihmiseksi."

HUUBERIssa on kesäteatterifarssinkin aineksia. Se kääntyy yhtä kaikki murhenäytelmän suuntaan. Tämä ei estä henkilöiden herkuttelua niin suvisen ruoka- ja juomatarjoilun suloisuudesta kuin ystävysten keskinäisestä sanailusta eikä kirjailijan herkuttelua itse kunkin edesottamuksilla.

Insinööri-Oiva pelastaa maailman kuivakäymälöillä mutta hukuttaa kaikki tilannetajuttomuudellaan. Sairaanhoitaja Mirja pitää huolta kaikista muista paitsi itsestään. Entomologi Matin yhteiskuntakelpoisuus ulottuu vain mehiläisyhdyskuntiin. Opettaja Liisa ei opi virheistään. Inssistä konsultiksi muuntautunut Timo korvaa arvostelukyvyn kytkentäkaaviolla ja asiakasfirmasta puolisoksi löytynyt nuori Hannele katsoo viisikkoa kuin joukkoa lajimäärittämättömiä eläimiä. Puheeksi otetaan rakkaus ja itse kunkin luontosuhde.

HUUBERI on yhden iltapäivän, illan, yön ja aamun romaani. Kaikilla on niin selviteltävää kuin myös vaihteleva kiire ja omanlaisensa vaikutin päihtyä. Suut puhutaan likaisiksi.

Samalla teos avautuu sivilisaatiohistorialliseksi näkymäksi elämänsä järjestämään pyrkivistä ja sen tehokkaasti sekoittavista eurooppalaisista ihmisistä. Tarvitaan pitkän linjan taitava prosaisti esittämään sen eri hahmoja ymmärtävästi, koko suvista vuorokautta uskottavasti, jopa kauhistuttavasti.