Anni istuu kotitalonsa Ojalan rappusilla ja tähyilee siintävien vaarojen suuntaan.

Lähietäisyydelle piirtyvän talorykelmän viereen sijoittuva valkoinen huvila herättää 10-vuotiaan runotytön uteliaisuuden ja päästää mielikuvituksen valloilleen. Kartanoromaaneja työkseen ahmiva Anni on nimennyt talon "Pitsihuvilaksi". Sitä asustaa kouluaan aloitteleva Merja, Lars-herran ja Meri-rouvan kanssa. Takorautaisen portin taakse pääsy on Annille henkeäsalpaava kokemus.

Heinävaaran, itäsuomalaisen maalaiskylän 1950-luvun kiihkeä kesäkausi arkisine aherruksineen ja valoisine yön tunteineen muodostaa tarinalle väkevän kasvupohjan. Pitsiverhon takana lepäävä uneliaisuus kätkee sisälleen salattuja tunteita ja mielen myllerrystä.

Maatalon pirteissä eletään kyläyhteisöön vahvasti sitoutuvaa elämää arjen ja unelmien vuorovesissä. Raskasoviset maalaistalot ja pitsiverhoin suojattu huvila kätkevät sisälleen ihmisille yhteisen onnen ja tuskan, suojan ja suojattomuuden yhteiskunnallisesta asemasta piittaamatta.

Yhteen kesään sijoittuva tarina kuva aikakauteen liittyviä tapoja, kyläyhteisön vahvuutta ja lapsen näkökulmaa suhteessa aikuisten maailmaan. Kesän heinäntuoksuista arkea elävä vireä kyläyhteisö tarjoaa lukijalle eletyn tuntuista ajankuvaa ja ihmiskohtaloita, joiden elementit rakkaus, viha, unelmat ja todellisuus puhuttelevat edelleen.