Aamurusko näkyy metsän takaa. Yksinäinen lintu lentää kohti korkeuksia. Siitä Eila kerran oli haaveillut. Että saisi olla vapaa linnun lailla. Nyt hänen ääntään ei kuulla enää missään, vain se usva, joka toisinaan kohoaa pellolle, on nyt muistona hänestä. Kun usva katoaa, mitään ei jää. Mutta kukapa tietää varmasti sanoa, missä Eila nyt on. Ehkä hän onkin se lintu, joka saa lentää taivaan sineen huolia vailla.