Christer joutui pyörätuoliin, koska hänet leikkasi lääkäri, jolla ei ollut kirurgin pätevyyttä. Marianne oli vähällä kuolla, koska lääkäri kieltäytyi vaihtamasta lääkkeitä. Hoito teki Hugosta lääkeriippuvaisen, mutta häntä ei autettu eroon lääkkeistä. Carina olisi nyt tuskin hengissä, jos olisi hyväksynyt saamansa diagnoosit.

Miksi niin monista sairaista tuntuu, että heitä ei kuunnella ja että heidät passitetaan pois lääkemääräys taskussa? Tekeekö resurssien lisääminen hoidosta turvallisempaa? Vai tarvitaanko hoitoalalla myös asennemuutos?