Teksti suomeksi ja livvinkarjalaksi.

Meidy on olemas -kirja kertoo 18 nuoren sanoin millaista on elää karjalaisena Suomessa. Vakavasti uhanalaisen kielen ja kulttuuri-identiteetin ylläpitäminen vaatii uudelta sukupolvelta paljon työtä, koska karjalaisvähemmistö ei ole saanut virallista asemaa Suomessa, ja assimiloituminen on ollut voimakasta. Nyt on nuorten karjalaisten vuoro tulla nähdyksi ja kuulluksi.

"En tahto olla nimittuine koloniziiruittu kuva, histourien aloh hyväksytty formu sit, mittuzennu karjalazennu voit olla. / En halua olla mikään kolonisoitu kuva, historian saatossa hyväksytty muotti siitä, millainen karjalainen voi olla." -Riina Lagerbom, Pori.

"Piälimäine dielo kielen puolistamizes on, ku kielet ollah ristikanzanoigevukset. / Keskeisintä kielen puolustamisessa kuitenkin on se, että kielelliset oikeudet ovat ihmisoikeuksia." -Tuomo Kondie, Tampere.

"Hävinnöy karjalan kieli da karjalaine kul’tuuru, sit häviey suuri vuitti suomelazen kul’tuuran histouriedugi dai palaine suomelažuttu. Kielet da kul’tuurat kaiken aigua eletäh vuorovaikutukses, da äijil suomelazil on juurii, kudamih nähte hyö ei ni tietä. / Jos karjalan kieli ja kulttuuri häviävät, häviää myös iso osa suomalaisen kulttuurin historiaa sekä pala suomalaisuutta. Kielet ja kulttuurit elävät koko ajan vuorovaikutuksessa, ja monella suomalaisella on juuria, joista he eivät ole tietoisia." - Mari Ikonen, Rovaniemi.

Anne Kalliola: ”Kuvasin vuoden 2022 aikana 18 karjalaista nuorta ympäri Suomea.
Tuntui, että osa karjalaisiksi identifioituvista nuorista kokee olevansa kuin kanavia, joista karjalaisuus vain puskee ulos. Sitä ei ole etsitty, se vain tulee. Karjalaisuus ei ole jotain mikä jäi evakkopoluille, karjalaisuus tapahtuu nyt.
Karjalaisten nuorten tarinat ovat usein surun verhoamia, vaikka iloa ja turvaakin niistä on. Monien tarina on vielä katkonainen ja reikäinen. Karjalan kielen ja kulttuurin heikko asema on monille kivulias asia, mutta tahtoa ja voimaa sen elvyttämiseen on paljon.
Kirjaa on tukenut Karjalan sivistysseura, Itä-Suomen yliopiston karjalankielen elvytyshanke, Patricia Seppälän säätiö, Jokes ja Finfoto.”