Niin pienessä ajassa
kasvavat pienet pojat.
Lapsenkasvoisiksi miehiksi.
Takintaskussa perhosveitsi
ja nyrkkirauta.
Poissa elämänhalu ja usko.
Pienessä ajassa
elämä kulkee
jättäen haavaumat,
herkkään nahkaan
ja mieleen.

Anne Jokisen runot kuvaavat vanhemmuutta, ihmisyyttä, aikuisuutta, ihmisen vastuuta toisesta ihmisestä. Hänen runojensa näkökulma on arkinen kokemus. Ja siksi nämä runot huokuvat pyhyyttä elämää itseään kohtaan

Me kaikki olemme pieniä ihmisiä. Ensiparkaisusta viimeiseen huokaisuun saakka.