Hänninen ilahduttaa kyvyllään kertoa runoissaan tarinaa luonnon ja myyttien sanoin, vain hienovaraisilla vihjauksilla inhimilliseen tragiikkaan.

Kuin voisin pysäyttää ajan osaamalla elämän. Kuka katsoisi minut? Tallentaisi, pysäyttäisi kuolemisen?

Anne Hännisen runoissa luonnon kuvat, myyttinen pohdiskelu ja hienosyiset vihjaukset inhimilliseen tragiikkaan muodostavat kiehtovia kokonaisuuksia. Hänen uudessa kokoelmassaan elämänhalu ja vahvat kauneuden kokemukset kietoutuvat paradoksaalisesti melankolian ja kuoleman tuntoihin. Runot muodostavat alati liikkeessä olevan spiraalin - suru sitoo mutta myös antautuu sidottavaksi.
Surusidonta on Anne Hännisen kahdestoista kokoelma. Se on ensimmäinen, joka ilmestyy Eletyn valo. Valitut runot 1978-2005 -teoksen jälkeen.