Runoilijan 13. kokoelmassa aikakaudet sulautuvat yhteen, elollinen muuttuu elottomaksi - ja toisinaan eläväksi jälleen. Ohikiitävät näyt pysähtyvät helmenkirkkaiksi kuviksi.
Luuni ovat kovemmat keveitä kuoria,
krapujen irtoavia raajoja.
Kuoret ratisevat rikki.
Valkoisia, mustia, kirjavia ja levään sotkeutuneita
tulenvärisiä.
Mykät aaltojen hylkäämät kuoret, joissatietoisuus uinui.
Anne Hännisen 13. runokokoelmassa aikakaudet sulautuvat yhteen, elollinen muuttuu elottomaksi - ja toisinaan eläväksi jälleen. Pienimmässä hiekansirussa heijastuu ikuisuus ja kalliomaalaukseen on tallentunut muinaisen ihmisen kädenjälki. Yksinäinen vaeltelu suo mahdollisuuden pohtia pysyvää ja katoavaa tai kiteyttää ohikiitävä näky helmenkirkkaaksi runokuvaksi.
Anne Anita Hänninen on syntynyt 7. helmikuuta 1958 Rautalammilla. Hämeenlinnassa nykyisin asuva kirjailija on opiskellut muun muassa kirjallisuutta ja tiedotusoppia. Kiinnostuksensa kohteista hän kertoo näin: Tämä mielen ja ilmiöiden keskellä löytöretkeily, seikkailu. Utelias kiinnostus kaikkeen mahdolliseen lukemisen ja miettimisen kautta. Etsiminen: avaruus, materia ja henki, metafyysinen ja biologinen. Historia ja eri kulttuurit, perinteet, uskomukset, myytit, ihmismieli ja psyyke, alitajuinen. Psykologinen ja parapsykologinen. Yritys luoda jonkinlainen holistinen, kokonaisuudellinen (mitään pois sulkematta) käsitys olemassaolosta kaikkineen. Tämä elämän ihmettely: tuttujen asioiden huomaaminen uusin tavoin. Arkisen muuttuminen luovaksi, ainutlaatuiseksi (mikä tahansa asia, hetki, tekeminen.) Yritys ymmärtää itseään, ihmistä. Ja syy-seuraussuhteita, merkityksiä. Yritys löytää jonkinlainen sisäisesti hiukan vapaampi tila; puhtaampi. Myös feministinen ajattelu tasa-arvokysymyksissä kiinnostaa. Taidemuodoista läheisiä kaikki, mutta ehkä eniten kuvataide ja elokuva. Kiinnostus myös vihreään ajatteluun ja vaihtoehtoisiin terveydenhoitomenetelmiin. Musiikki myös tärkeää, ja läheisiä asioita muun muassa tähtien, lintujen ja kasvien tutkiminen. Haluaisin ymmärtää lukuisista asioista enemmän, mutta kaikkea ei voi. Haaveilen aina vakavasta valokuvaamisesta ja maalaamisesta - ilmaisumuodoista, jotka eivät ole verbaalisia.Tykkään myös ruuanlaitosta, reseptien inspiroinnista (yrttejä jne.) ja pitkistä kävely- ja juoksuretkistä luonnossa.Silja Koivisto on helsinkiläinen kustannustoimittaja ja tietokirjailija. Hän on työskennellyt myös äidinkielenopettajana. Koivisto on valmistunut Helsingin yliopistosta 2005 pääaineena kotimainen kirjallisuus. Narratiivisessa esikoistietokirjassaan Sataman kapakan Hilda (2022) Koivisto tutki Kotkassa kesällä 1939 murhatun isoisotätinsä Hilda Hakkaraisen salaisuutta, muiden 1930-luvun satamakaupungeissa seksiä myyneiden naisten kohtaloita ja yhteiskunnan suhtautumista naisiin, jotka eivät sopineet heille määriteltyyn ahtaaseen rooliin. Kirja sai paljon kiittäviä arvioita, ja se valittiin Blogistanian Tieto 2022 -äänestyksessä vuoden toiseksi parhaaksi tietokirjaksi.
