Opintojen etenemisen seurantaa ja opiskelijoiden ohjausta helpottavat opiskelijoille laadittavat henkilökohtaiset opintosuunnitelmat eli hopsit. Ne tulivat käyttöön kaikissa yliopistoissa viime vuoden loppuun mennessä. Hopsien käyttöä on edellytetty myös ammattikorkeakouluilta valtioneuvoston hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa (2003-2008). Mutta miksi tarvittaisiin opintojen suunnittelua tai ohjausta, kun ennenkin on selvitty omin avuin? Pedagogiseen muutokseen kohdistunut vastarinta on jättänyt varjoonsa varsinaisen ilmiön: mistä korkeakouluopiskelijoiden henkilökohtaisessa opintosuunnitelmassa ja sen ohjauksessa on oikeastaan kyse.
Hops ja ohjauksellisuus on kytketty usein koulutuksen tehostamista koskeviin koulutuspoliittisiin linjauksiin. Hopsin ohjauksen kehittäminen voi olla myös aito mahdollisuus korkeakoulupedagogiikan kehittämiselle. Tässä tutkimuksessa hopsia ja sen ohjausta koskevaa kehitystyötä lähestyttiin opiskelijoiden ja opetushenkilöstön näkökulmasta: millaista on pedagoginen kehitystyö yksittäisen yhteisön arjessa. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää korkea-asteen koulutukseen soveltuvaa hopsia ja sen ohjausta, sekä tutkia kehittämisprosessin aikana hopsin ja sen ohjauksen merkityksiä.
Tutkimus toteutettiin vuosina 2002-2005 ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmassa. Kyseessä oli koulutusohjelman opiskelijoita ja opettajatiimin jäseniä osallistava toimintatutkimus. Yhteisössä luotiin pedagogisen ohjauksen malli, jossa hopsin ohjaus integroitui koulutuksen käytänteisiin. Hops tulkittiin työelämään suuntaavaksi, ammatillisen kasvun ja kehittymisen välineeksi, ns. avoimeksi hopsiksi. Kehitystyön lähtökohtana oli opiskelijan kehittyvä autonomisuus.
Tutkimus osoitti, että hops on merkityksellinen silloin, kun se on kytketty kokonaisvaltaisesti pedagogiseen suunnitteluun ja käytänteisiin. Yhteisön osallistuminen kehitystyön tavoitteiden asettamiseen sekä toimintakäytänteiden luomiseen luo yhteistä ymmärrystä ja tavoitetilaa, mikä vahvistaa sitoutumista toimintaan. Yhteisön arvot määrittävät millaiseen rooliin opettajat sijoittavat hopsin ohjauksen omassa työssään. Hopsin ohjauksen kuormittavuus riippuu siitä, miten hopsin ohjaus on jäsennetty osaksi ohjaajan työnkuvaa ja miten hyvin keskinäisistä ohjauksen sopimuksista pidetään kiinni.
Tutkimus osoitti, että pedagoginen kehitystyö on monimutkaista, kontekstisidonnaista ja hidasta, mikä tulisi ottaa huomioon korkeakoulukohtaisissa ja -poliittisissa linjauksissa. Yksittäinen pedagoginen yhteisö on riippuvainen korkeakoulukohtaisista ja -poliittisista resursseista ja rajoitteista, mutta se on ratkaisevassa roolissa siinä, miten linjaukset tulkitaan käytännön toimintana.
Opiskelijat pitivät avointa, päivittyvää hopsia itsestään selvänä ja välttämättömänä osana korkeakouluopiskelua. Parhaimmillaan hopsin ohjaus hyödytti opiskelijaa oppimisen, opintojen suunnittelun ja urasuunnittelun näkökulmasta ja ehkäisi keskeyttämisen. Hopsin rakentamisessa havaittiin neljä erilaista orientaatiota: tavoitteelliset, turvallisuushakuiset, avoimet etsijät ja rajojen ylittäjät. Sekä ohjaaja että opiskelija säätelivät omalla toiminnallaan hopsin ohjauksen luonnetta, määrää ja sisältöä. Ohjauksen tilan tai rakenteen luominen ei sinällään taannut ohjauksen osaamista tai ohjaavan suhteen syntymistä. Sen sijaan opiskelijoille oli merkityksellistä ohjaukselle ja neuvonnalle myönteinen, opiskelijan autonomisuutta kunnioittava toimintakulttuuri, jossa ohjaajat olivat olemassa tarvittaessa opiskelijoita varten.
