Teos tarkastelee varhaiskasvatuksen arvioinnin kehityslinjoja, käytäntöjä ja mahdollisia tulevaisuuksia. Se esimerkiksi avaa, kuinka lapsi itse tuottaa tietoa ja kuinka huoltajien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön tiedot lapsesta täydentävät toisiaan. Lisäksi selvitetään, miten varhaiskasvatussuunnitelma toimii osana arviointia, millaisia seurauksia arvioinnilla voi olla lapsille, jotka viettävät päivänsä varhaiskasvatuksessa, ja millaista olisi hyvä arviointi. Lomakkeet, dokumentointitavat ja muut käytettävät välineet vaikuttavat siihen, mitä arvioinnista seuraa.

Varhaiskasvatuksessa lasten välisen yhdenvertaisuuden edistäminen on tärkein yhteinen tavoite. Arviointia tarvitaan, vaikka siihen liittyykin yllätyksellisiä, ennakoimattomia ja toisinaan myös ristiriitaisia puolia.