Tutkimuksessa tarkastellaan naisten subjektiivisia kokemuksia entisen kumppanin vainon kohteeksi joutumisesta parisuhteen päättymisen jälkeen. Vainoa lähestytään naisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan muotona sukupuolistuneen väkivallan viitekehyksessä. Tutkimuksen tehtävänä on lisätä tietoa eron jälkeisestä vainosta sosiaalisena ongelmana ja lähisuhdeväkivaltana, johon tulee puuttua.

Tutkimustulokset painottavat eron jälkeisen vainon uhrien kokemusten tunnistamisen ja kohtaamisen tärkeyttä. Uhrien avuntarpeissa ja niihin vastaamisessa korostuvat sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden luominen sekä moniammatillisen kohtaamisen ja auttamisen tarve. Vainon kohteena olevien naisten avuntarpeen lisäksi on tärkeää tunnistaa myös lasten avuntarve. Vaikka tutkimuksessa tarkastellaan eron jälkeistä vainoa sosiaalitieteiden ja sosiaalityön näkökulmista, tarjoaa se tietoa myös kasvatusalan ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä poliiseille ja oikeudenhoidosta vastaaville viranomaisille, jotka kohtaavat työssään vainon uhreja. Tutkimus soveltuu myös eri alojen koulutukseen.