Harva tietää, että Suomi on lumilautailun kaidelaskemisen keskus maailmassa. Suomalaisissa kaupungeissa liikkuu talviöisin kansainvälisiä lumilautailun kuvausryhmiä etsien käsikaiteita, seinäpintoja ja muita rakennelmia, joita voi käyttää temppuilussa hyväksi. Nämä pääsääntöisesti reilusti alle kolmekymppiset lumilautailijanuoret tekevät median avulla urheilulajistaan myös huipputasolla itselleen mieluisan ja pakenevat aikuisten organisoiman urheilukentän säätelyä.
Anna-Liisa Ojala kysyy väitöskirjassaan, millaiset tekijät vaikuttavat suomalaisten freestyle-lumilautailijoiden kiinnittymisessä ammattilaisuuteen. Ojala tarkasteli suomalaisten lumilautailijoiden sopeutumista ammattilumilautailukentän instituutioihin, median roolia suomalaisten lumilautailijoiden uralla, valmentajien roolia suomalaisten lumilautailijoiden uralla, uran mahdollistavaa rahoitustaustaa sekä lumilautailijoiden uratavoitteita.
Olympiaurheilua vai kulttuuriteollisuutta?
Aikuisten organisoimassa kilpaurheilussa on yleensä säännöt, kaikille yhteiset kilpailuradat sekä organisaatiot, jotka vahtivat sääntöjen noudattamista ja jakavat paikkoja kilpailuihin.
- Huippu-lumilautailu organisoituu kahden ääripään välille, jossa olympialumilautailu on kuin mikä tahansa perinteinen urheilulaji ja mediatuotteiden ympärille rakentuva lumilautailu sitä vastoin enemmänkin kulttuuriteollisuutta kuin urheilua, Ojala määrittelee.
Kilpailuiden selkeiden sääntöjen, ratojen yksinkertaisuuden sekä tuomaroinnin vuoksi myös lajia tuntemattomien on helppo seurata lumilautakilpailuja. Samoista syistä lumilautailijat kokevat lumilautakilpailut kuitenkin luovuuttaan kahlitsevina ja hauskuutta vähentävinä.
Lumilautailufilmejä ja lehtijuttuja kuvataan kilpailuista poiketen laskettelukeskusten ulkopuolella. Lumilautailufilmejä ja -lehtiä seuraavalla yleisöllä täytyy olla tietoa lumilautatempuista ja -tyyleistä, sillä suoritusten arvon määrittävät tuomarien sijasta vertaiset ja laji kehittyy jatkuvasti. Lumilautailun mediapuoli tuo esiin nuorisokulttuuristen lajien tarjoaman uudenlaisen tavan huippu-urheilijuudelle: lumilautailijat ovat luovien toimialojen yrittäjiä, jotka esittelevät taitojaan itse tuotetun mediamateriaalin ja itse palkattujen kuvaajien avulla. Sponsorit mahdollistavat tämän ammattiurheilijuuden muodon resursoimalla uraa.
Perinteisissä, modernilla ajalla syntyneissä urheilulajeissa tavoitteet ovat yleensä arvokilpailuissa ja tavoitteisiin pyritään kurinalaisen harjoittelun kautta. Lumilautailijoiden tavoitteet taas ovat moninaisemmat. Uratavoitteiden rikkaudesta huolimatta modernin ajan urheilulle tyypilliset toimintamallit valmentajajärjestelmineen ovat työntyneet – ja ne on omaksuttu – myös lumilautailuun.
- Jopa suomalaiset olympialumilautailijat ovat kuitenkin hyvin epäileväisiä lumilautavalmennuksen hyödyistä. He kokevat oppivansa lumilautailutaitonsa muilta lumilautailijoilta. Valmentaja kelpuutettaisiin esimerkiksi matkanjärjestäjäksi ja lautojen voitelijaksi. Tämän löydöksen valossa onkin mielenkiintoista, että juuri lumilautavalmentaja valittiin vuoden valmentajaksi 2014, Ojala huomauttaa.
Ojala pitää tutkimuksensa keskeisimpänä löydöksenä lumilautakentän moniäänisyyttä ja monimuotoisuutta. Ei ole yhtenäistä lumilautailuksi kutsuttua urheilumuotoa alalajeineen, selkeine sääntöineen ja ratoineen. Se lumilautailu, jota miljoonat ihmiset seuraavat television välityksellä kerran neljässä vuodessa ei kerro koko totuutta. Lumilautailu on muuttuvainen kulttuuri, joka luo nahkansa monta kertaa yhden olympiadin aikana.