”Muista minut”, kirjoittaa Anjezë valokuvansa taakse ennen kuin kääntyy entisestä elämästään kohti uutta. Ennen kuin häntä aletaan kutsua Äiti Teresaksi. Vuosikymmenten päässä, toisessa ajassa nainen synnyttää esikoislastaan. Hän käy supistus kerrallaan läpi hiljattain kuolleen äitinsä muistoa ja naisten perintöä, josta on opittu vaikenemaan.

Kun uskoon tai elämään tulee murtuma, kipu pakottaa hengessä ja ruumiissa. Ja samassa murtumassa on raja, jossa usko tai elämä alkaa. Tai loppuu.

Anna-Liisa Ahokummun (s. 1984) Kolme rukousta äidille on syvästi koskettava ja voimallinen kertomus tyttäristä ja äideistä, synnyttämisestä ja elämästä, matriarkaalisesta ja jumalallisesta yhteydestä – ja yhteyden lohduttomasta katkeamisesta. Ahokummun esikoisromaani Viktor Stanislauksen Kolmetoista sinfoniaa (2018) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon, Botnia-palkinnon ja Lappi-kirjallisuuspalkinnon saajaksi.