Koti-isä, opiskelijaisä, isoisä, ihanneisä, suurperheen isä… Erilaiset isät pohtivat, millaista on elää uskovaisena isänä nykyajassa. Isyyden ilot, kasvun paikat ja avuttomuuden tunne uuden elämän edessä ankkuroituvat luottamukseen siitä, että lasten elämä on isää suuremmissa käsissä. Isä-kirja lähestyy aihettaan pääasiassa isäkokemusten kautta, huumoria unohtamatta. Näkökulmia on isien lisäksi asiantuntijoilta, puolisolta ja lapsilta.

”Emme täyttäneet kasvatustaitolomakkeita tai anoneet lisenssiä hoitaa lasta kotona. Noin vain, yhtäkkiä, meillä todella oli herkkä, kehittyvä ja tunteita kokeva ihminen hoidettavanamme.”

”Olin isyyslomalla, mutta mieleni halusi harhailla kauaksi vauvan tuoksusta, eikä päällimmäinen ajatukseni ollut isänä olemisen ihanuus. Ravisteltuani itseni irti vallalla olevista ajatuksista alkoi mieleeni suorastaan vyöryä hienoja asioita, joita vain isänä voin kokea.”

”Minulle ei koskaan ihmetelty perheemme kasvamista. Kyllähän lääkärin piti tietää, miten lapsiluku pysyy kohtuudessa. Näkyi se perheemme kasvaminen työpaikallani kuitenkin sillä tavalla, että minua onniteltiin, kun uusi lapsi oli syntynyt. Mutta ei siitä koskaan syntynyt sellaista onnittelujen riehakasta hulabaloota kuin jonkun työkaverin lapsen syntymästä. Sanoivat vain, että no teillehän niitä syntyy. Ihan luonnollista siis.”