Onko hyvyyttä olemassa, entä pahuutta? Ja jos on, onko siinä tapauksessa hyviä ja pahoja ihmisiä vai ainoastaan hyviä ja pahoja tekoja?

Uudessa kirjassaan Ann Heberlein kyseenalaistaa käsityksiämme pahuudesta. Hän kysyy, onko mahdollista ymmärtää sellaisia ihmisiä kuin Josef Fritzl. Entä mitä pitäisi ajatella lapsista, jotka syyllistyvät väkivaltaan - vaikkapa kouluampujista? Miten Abu Ghraibin tai entisen Jugoslavian järjestelmällinen pahuus oli ylipäätään mahdollista? Ja miksi miehet tekevät suurimman osan pahoista teoista?

Ann Heberlein etsii median, arjen ja populaarikulttuurin kautta vastauksia pahuuden ikiaikaiseen arvoitukseen. Pahuus versoo vääryyksistä ja tasa-arvon puutteesta ja kasvaa ihmisten peloista ja voimattomuudesta. Pahuudessa ei ole mitään käsittämätöntä eikä se ole luonteenpiirre. Käsittämätöntä on ainoastaan se, miten haluttomia olemme juurimaan pahuuden pois.