Mitä Helsinki olisi ilman Hämeentien punatiililinnakkeita, Hakaniemen ja Sokoksen tavarataloja, Hotelli Vaakunaa tai Vallilan kahvipaahtimoita? Tai Elannon ahkeria mehiläisiä, jotka seiniin valettuina muistoina kertovat kaupunkikortteleiden tiheästä kivijalkapuotien verkostosta?

Helsinki olisi ilman muuta köyhempi kaupunkikuvaltaan ja -kulttuuriltaan. Kaupunkilaiset olisivat ainakin muistoissa köyhempiä ja muutenkin heikommilla. Koko Suomi ja maailma olisivat erilaisia, tavalliselle ihmiselle huonompia, ilman sitä suurta kansainvälistä liikettä, jonka paikallisia ilmentymiä voimme syyttää tai kiittää punatiilitorneista, Vaakunasta ja keskustan funkkis-tavaratalosta.

Useimmat helsinkiläiset asioivat päivittäin kaupoissa, joiden tarina alkoi toistasataa vuotta sitten helvetillisten työolojen, elintarvikkeiden epähygienian ja hintakiskonnan kauhistelusta. Helsinkiläiset perustivat 1905 Osuusliike Elannon, josta kehittyi jo ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä monialainen suurliike. Elannosta puolestaan erkaantui sisällissodan jälkeen 1919 Helsingin Osuuskauppa HOK. "Kenen kassia kannat", kaikui kysymys. Pitkään Elannossa asioi työväki, kun taas HOK:ia suosi varakkaampi väestö.

Kirja kertoo Elannon ja HOK:n tarinan, kaupunki-, kulttuuri- ja yrityshistoriaa yhteen punoen. Se lähtee yhteisestä alusta ja etenee läpi pitkän keskinäisen kilpailuvaiheen yllättävään yhdistymiseen: HOK-Elannon syntyyn vuoden 2004 fuusiossa.