Anita Kallion runoissa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä.
Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys: "armollisuus/ luo pihapolut avoimiksi kulkea/ yhteisen rakkauden suojaan/ ja viihtyä siinä".
Huumorintajuinen, persoonallinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin aution pihan yksinäisestä lapsesta, tuttavallisesta korttelimummosta tai kalamiehistä kahvitauolla.
Rakkaudella on nimi, jota ei toisteta liikaa, sillä "Pyhää ei pidä tärvellä/ eikä puhua tyhjäksi".