Angela Davis tarkastelee klassikkoteoksessaan Naiset, rotu ja luokka amerikkalaisten yhteiskunnallisten liikkeiden historiaa orjuuden ajoista nykypäivään. Emansipatoristen liikkeiden, abolitionistien ja naisasianaisten, tuttu tarina saa uusia sävyjä, kun Davis nostaa esiin kamppailujen sokeat pisteet.

Teoksessa kaikkien tuntemien naisten oikeuksien esitaistelijoiden rinnalle nousevat historiankirjoituksen monesti sivuuttamat rodullistetut ja työväenluokkaiset feministit, ja samalla käy piinallisen selväksi, kuinka kyvyttömyys ottaa oppia menneisyyden virheistä johtaa vain niiden toistamiseen.

Naiset, rotu ja luokka on vielä vuonna 2021, neljäkymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen, traagisen ajankohtainen analyysi ongelmista, joihin yhteiskunnalliset liikkeet helposti kompastuvat, elleivät ne ota toiminnassaan huomioon eri ryhmien kohtaamia erityisiä sorron muotoja. Teos onkin vaikuttanut ratkaisevasti intersektionaalisen feminismin kehitykseen. Se on ohittamaton oppitunti patriarkaattia, rasistista yhteiskuntajärjestystä ja kapitalismia vastaan käytävien kamppailujen yhdistämisen välttämättömyydestä.

Angela Y. Davis on Kalifornian yliopiston professori emerita, kirjailija ja poliittinen aktivisti. Davis on kirjoittanut lukuisia teoksia, joissa käsittelee paitsi naisten, rodullistettujen ihmisten ja työväenluokan kamppailuja, myös muun muassa Palestiinan kysymystä ja vankilajärjestelmää. Vuosikymmeniä kestäneellä aktivistiurallaan Davis on innoittanut useampia sukupolvia kamppailemaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta, ja hän kiertää edelleen aktiivisesti luennoimassa ympäri maailmaa. Aiemmin Davisilta on suomennettu omaelämäkerta Sydämeni halusi vapautta (Tammi 1975).
Anna Tuomikoski on helsinkiläinen suomentaja. Aiemmin hän on kääntänyt muun muassa Simon Critchleyn, Jacques Derridan, Darian Leaderin, Jacques Rancièren ja Anna Lowenhaupt Tsingin teoksia.

Sitaatti: Radikaaleimmatkaan valkoiset abolitionistit eivät ymmärtäneet pohjoisvaltioissa nopeasti kehittyvän kapitalismin olevan myös sortojärjestelmä, perustuihan heidän orjuuden vastustuksensa moraalisiin ja filantrooppisiin näkökohtiin. […] Tavallisesti valkoiset orjuuden vastustajat joko puolustivat teollisuuskapitalisteja tai eivät olleet millään tapaa luokkatietoisia. Myös naisasialiikkeen ohjelmasta näkyi, että kapitalistinen talousjärjestelmä hyväksyttiin kyselemättä. Useimmat abolitionistit näkivät orjuuden rumana tahrana joka oli siivottava pois, ja useimmat naisten oikeuksien puolustajat näkivät miesten ylivallan vastaavalla tavalla – muutoin aivan kelvon yhteiskuntajärjestelmän mätäpaiseena.
Naisasialiikkeen keulahahmoille ei tullut mieleenkään, että Mustien orjuuttaminen etelävaltioissa, pohjoisen työläisten taloudellinen riisto ja naisten yhteiskunnallinen sorto saattaisivat kytkeytyä järjestelmän tasolla toisiinsa.