Barokin aikakausi on yksi länsimaisen taiteen historian
vaikuttavimmista jaksoista; sen esteettiset periaatteet
selkiytyivät ja taiteen raja-aidat kohtattiin useilla eri
aloilla. Musiikissa barokin aikakausi merkitsi uusien
musiikillisten muotojen hahmottumista, kehittymistä ja
laajenemista, mikä puolestaan heijastui soitto- ja
laulutekniikan kehittymiseen, soitinrakennuksen
merkittäviin uudistuksiin ja yleensä musiikin
esityskäytännön muotoutumiseen.

Barokin musiikki on haastava ja asiantunteva esitys
musiikista ja siihen liittyvistä ilmiöistä barokin aikana.
Nicholas Anderson luo oivallisesti sosio-kulttuurisen
kuvauksen barokin aikakaudesta, jossa niin Vivaldi,
Händel, Bach kuin Albinonikin näyttäytyvät ilman
henkilöhistorian sädekehää, ja lukijalle avautuu suorastaan aistittava kuvaus barokin taiteesta, eri taiteenalojen välisistä vuorovaikutussuhteista sekä
taide-elämästä.