Väitöstutkimuksen kohteena on yksi Suomen 1900-luvun alun arkkitehtuurin ja taideteollisuuden tunnetuimpia edustajia, Suur-Merijoen kartano
Syntyajankohtanaan rakennuksessa nähtiin nk. uuden tai modernin tyylin piirteitä, myöhempi taidehistoriallinen tutkimus on kategorisoinut sen suomalaiseksi art nouveauksi porvarillisen asuntoarkkitehtuurin alalla. Talossa toteutuivat vastikään Suomeen rantautuneet ihanteet vapaasta, toimintojen mukaan määräytyneestä pohjakaavasta sekä epäsymmetrisestä ja eloisasta ulkoasusta, jossa linnamaiset piirteet olivat hallitsevina. Tämä rakennusmonografia pyrkii taide-, sosiaali- ja kulttuurihistoriaan painottuvalla "lähiluvulla" piirtämään kohteesta aikaista vivahdusrikkaampaa kuvaa ja painottamaan hankkeen poikkeuksellisuutta suomalaisessa arkkitehtuurihistoriassa.