Pehmeäkantinen. Alvar Aalto Architect -kirjasarjan osa 18 esittelee kaksi 1950-luvun kohdetta, Muuratsalon Koetalon sekä Alvar Aallon ateljeen, jotka linkittyvät arkkitehdin työhön ja vapaa-aikaan. Arkkitehtitoimistona palvellut Alvar Aallon ateljee (1954-55, 1962-63) Helsingin Munkkiniemessä oli arkkitehdin tuotteliaan ja kansainvälisen uran keskeinen näyttämö, kun taas työn vastapainona Aalto viihtyi Päijänteen saareen rakennetulla Muuratsalon Koetalolla (1952-54).
Toimituskunta: Mia Hipeli, Jonas Malmberg, Jorma Mukala, Aimo Nissi, Jenni Reuter ja Leena Rossi.
Muuratsalon koetalo Alvar Aallon taiteellisena kokeilu- ja leikkikenttänä
Alvar Aalto suunnitteli arkkitehtivaimonsa vaimonsa Elissan kanssa Keski-Suomen kauniiseen Muuratsalon saareen pienimittakaavaisen ja intiimin kesäasunnon, koetalon. Luonnonkaunis paikka tarjosi Aallolle mahdollisuuden harrastaa paitsi arkkitehtonisia kokeiluja, myös öljyvärimaalausta kaukana arjen kiireistä. Arkkitehti Juhani Pallasmaan artikkeli The Experimental House, sauna and boat: The Art of play esittelee rakennuksen ja alueen suunnittelua ja toteutusta.
Elissa ja Alvar Aalto haaveilivat kesäasunnon karun ja kallioisen ympäristön muokkaamista reheväksi ja kukkivaksi puutarhaksi. FM Mia Hipeli kirjoittaa tekstissään Garden aspirations in the Experimental House puutarha-arkkitehti Paul Olssonin alueelle laatimasta puutarhasuunnitelmasta, sen toteutuksesta ja luonnon valtaamasta nykytilasta.
Alvar Aallon ateljee arkkitehdin luomistyön keskeisenä paikkana
Alvar Aallon ateljee valmistui Helsingin Munkkiniemeen vuonna 1954, lähelle Aallon omaa kotitaloa (1935–36), jonka yhteydessä oli sijainnut perheen asuintilojen lisäksi aiemmin myös tila arkkitehtitoimistolle. M. Arch, Professori Emeritus Marc Treib valottaa artikkelissaan Studio Aalto: Drawing on the White Table arkkitehtitoimistojen historiaa sekä Aallon oman toimiston suunnittelua, rakentamista ja työskentelytapoja.
Arkkitehti, PhD Harry Charrington työskenteli vastavalmistuneena arkkitehtina Aallon arkkitehtitoimistossa Elissa Aallon johdolla maestron kuoleman jälkeen. Artikkelissaan Studio Aalto: an evolving practice Charrington maalailee kuvia toimiston tunnelmista ja toiminnasta ennen sen lopettamista vuonna 1994. Arkkitehti Eric Adlercreutzin artikkeli Alvar Aalto’s Studio, restoration 2002–2004 puolestaan kertoo rakennuksen huolellisesti toteutetusta, säilyttävästä peruskorjauksesta, jota kuvittavat ajantasaiset piirustukset.
Julkaisun Selected drawings -osio sisältää aikalaispiirustuksia ja Contemporary photographs puolestaan esittelee Muuratsalon koetalon ja Alvar Aallon ateljeen nykyvalokuvaajien näkökulmasta.
