Väitöstutkimuksessaan Alma Muukka-Marjovuo löytää 1920-luvun suomalaisen taidekasvatuksen avantgarden. Tänä kautena eri taidekasvatuksen lajit olivat läheisesti tekemisissä toistensa kanssa.

Väitöskirja esittelee fenomenologisten menetelmien avulla Lilli Törnuddin (1862-1929) ja hänen kehittämänsä taidekasvatuksen metodiikan. Törnudd pyrki perustamaan "Uuden koulun", joka pohjautuisi käsillä tekemisen, yksilöllisen ilmaisun ja oman ajattelun opettelemisen arvostamiseen. Törnudd halusi uudistaa koulua oppilaskeskeisemmäksi ja tuoda taiteen ja taiteellisen ajattelun tieteen rinnalle.

Törnuddin kuvataideopetusohjeissa on musiikinopetukselle tyypillisiä työskentelytapoja. Hän rakentaa metodinsa rytmin, koristeen, tempon ja affektin didaktiikasta. Törnudd korostaa taidetunteen opettamisen tärkeyttä, minkä tarkoituksena on palauttaa henkisyys luonnon yhteyteen. Tutkimus suhteuttaa Törnuddin kokonaistaidekasvatuksen ideoita ja käsitteitä nykyiseen taidekasvatukseen.