Outi Alm
Miten voi selvitä siitä, että on tappanut lapsensa? Vai voiko siitä ylipäätään selvitä, sitä pohtii Outi Alm romaanissaan Veden viiltämä.
Reetta palaa vankilasta ehdonalaiseen ja asettuu isänsä luokse asumaan. Isä ei ole juuri sosiaalinen, mutta ei ole Reettakaan. Hän pakoilee ihmisiä, hoitaa isän talouden, puhuu vähät puhelunsa äidin ja sisarten kanssa.
Imatran koski, sen vedetön uoma ja aika ajoin toistuva koskinäytös, vetää Reettaa vastustamattomasti puoleensa. Hän muistaa ukkinsa olleen patovartijana koskella ja haluaa tietää, miltä tuntui, kun kosken ääni aikoinaan lakkasi kuulumasta. Hän istuu kirjastossa lukemassa koskeen liittyviä tarinoita. Ne tunkevat hänen uniinsakin. Miksi koski häntä kiehtoo? Yrittääkö hän paeta arkipäivää kiinnittymällä kosken tarinoihin?