Ihminen on vähän niin kuin muutkin kappaleet. Jos ei jokin voima saa sitä liikkeelle, se pysyy paikallaan. Kuitenkin jos takana on työntö, edessä veto ja välissä menneiden sukupolvien ja nykyajan naapureiden kulkema reitti Atlantin yli, monet lähtevät. Tauno Alkulakin lähti.

Uudesta maasta löytyy monenlaista kanssavaeltajaa, hämmästyttävä määrä suomalaisia, jotka kokevat joskus karuja kohtaloita, mutta monet saavuttavat myös tavoittelemansa paremman elämän.

Tauno osaa paljon, oppii lisää ja tekee mitä osaa. Rakennuksia korjataan, saunoja tehdään, pörssikin tulee tutuksi. Metsää kaatuu, puita viedään pois ja uusia istutetaan kasvamaan. Työssä joutuu toteamaan, että suuressa maassa voivat toleranssit olla hyvin pieniä. Työ on raskasta ja myös vaarallista. Tiukkojen sääntöjen toinen puoli on, että aina on mietitty, mitä voi tapahtua ja siihen on varauduttu. Ensiapu on paikalla, jos veri vuotaa. Joskus tosin kukaan ei voi auttaa.

Vaikka pinna toisinaan on tiukalla, mukaan mahtuu aina run­saasti huumoria, jos maailmaa osaa kat­soa sopivasti viistoon. Tauno osaa.