Alice Munron kokoelmassa on kaksi toisiaan lähestyvää kerronnan linjaa, jotka on tarkoitettu virtaamaan pitkin samaa uomaa.

Ensimmäisessä osassa Munro kertoo tarinoita oman sukunsa vaiheista, 1700-luvun Skotlannista 1900-luvun Kanadaan. Yllättävän monet hänen esi-isistään ovat jättäneet jälkeensä kirjallista materiaalia, ja mitä historialliset lähteet eivät kerro, siinä apuun tulee kirjailijan kyky kuvitella ja kertoa.

Toisen osan minämuotoisissa tarinoissa Munro tutkii oman elämänsä vaiheita fiktion keinoin. Ensirakkaus kukoistaa omenankukkien aikaan, nuori tyttö menee piikomaan vauraaseen perheeseen, perheen tytär karkaa avioliittoon, kuusikymppinen nainen löytää rinnastaan kyhmyn... Munro kuvaa sukupolvien ketjua eri aikoina, eri ikäkausien näkökulmista.
Sanansaattaja osoittaa jälleen Munron kyvyn kuvata henkilöhahmojaan myötätuntoisesti ja tarkasti niin, että ne jäävät lukijan mieleen elämään. Kerronnasta huokuu elämänkokemuksen rikkaus ja ymmärryksen syvyys.

Alice Munro (s. 1931) on aikamme tärkeimpiä kirjailijoita. Hän on ensimmäinen kanadalainen, jolle on myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto (2013). Munro kirjoittaa eleettömiä, oivaltavia kertomuksia, jotka ovat keränneet valtaisan lukijapiirin.