Historiallista kuvatutkimusta on käytetty erityisesti tutkittaessa kulttuurien ja kansojen välisiä suhteita. Lisäksi on tehty tutkimuksia esimerkiksi joidenkin merkittävien henkilöiden kuvista. Historiallisen kuvatutkimuksen edistyessä sen teoria on jatkuvasti kehittynyt ja tullut entistä vakiintuneemmaksi siinä määrin, että on tultu tilanteeseen, jossa kuvatutkimuksen soveltamiselle ei näytä olevan juuri mitään rajoja. On jopa esitetty, että voisimme lähestyä kaikkia historiantutkimuksen lähteitä kuvatutkimuksen keinoin, koska jokainen lähde on samalla kertaa sekä menneisyyden jäänne että heijastuma menneisyydestä.
Tässä julkaisussa ei suoranaisesti pohdita historiallisen kuvatutkimuksen teoriaa, vaan enemmänkin sen soveltuvuutta erilaisiin tutkimustapauksiin. Kirjoitukset voidaan yleisen teoriaosuuden esittelyn jälkeen ryhmitellä karkeasti kolmeen eri alueeseen: etäisten kulttuurien kuviin, läheisten kansojen kuviin ja siinä yhteydessä viholliskuvaan sekä poliittisten henkilöiden kuviin eri aika- ja kulttuuriyhteyksissä. Kirjoittajat pohtivat lähteiden käyttöä, erilaisten tulkintojen mahdollisuuksia ja niiden rajoja, historiallisen kuvatutkimuksen metodia yhtenä historiantutkimuksen analyysin välineenä sekä historiallista kuvatutkimusta näkökulmana. Kirjoittajat ovat kaikki Oulun yliopiston historian laitoksen pitkälle ehtineitä tutkijoita, ja tutkimukset perustuvat laitoksella jo 1970-luvun alusta lähtien harjoitettuun vankkaan historiallisen kuvatutkimuksen perinteeseen