Aleksandra Jefimenkon (1848–1918) kokoama teos Arkangelin kuvernementin lappalaisten, karjalaisten ja samojedien tapaoikeuksia (1877) kertoo Venäjän Pohjolan vähemmistöjen historiasta. Se kuvaa karjalaisten, saamelaisten ja nenetsien menneisyyden arkisia tapoja mutta myös Venäjän valtaväestön historiallista suhtautumista vähemmistöihin.

Marja Kynkäänniemen ansiokas käännös suomentajan huomautuksineen selvittää nykylukijalle tuolloista ajankuvaa, kontekstoi tekstiä historialliseen aikaansa ja avaa tekstin merkityksiä moneen suuntaan.

Aleksandra Jefimenko oli venäläinen historian tutkija ja kansatieteilijä, jolle myönnettiin ensimmäisenä naisena Venäjällä historian kunniatohtorin arvonimi. Jefimenko oli myös ansioitunut Ukrainan historian ja kulttuurin tutkija.

Jefimenkon teos pureutuu 1800-luvun Venäjän pohjoisten vähemmistökansojen elämäntapaan tavanomaisen oikeuden näkökulman kautta. Ilmestyessään teos oli ensimmäinen tutkimus, johon oli koottu tuohon aikaan saatavissa oleva tieto Arkangelin kuvernementin alueella asuvista vähemmistöistä.

Kirjansa lähteinä Jefimenko on käyttänyt paikallishallinnon tuomioistuinten päätöksiä, tutkimusmatkailijoiden ja tiedemiesten matkakertomuksia sekä paikallisten pappien kuvauksia.
Nykylukijalle teos tarjoaa matkan sekä historiaan että historialliseen puhetapaan, jolla vähemmistöjä ja heidän asioitaan on kuvattu.

Kirjan nimi on suora suomennos vuonna 1877 Pietarissa ilmestyneen venäjänkielisen alkuteoksen nimestä Народные юридические обычаи лопарей, карелов и самоедов Архангельской губернии (Narodnye juriditšeskie obytšai loparej, karelov i samojedov Arhangel’skoj gubernii).