Puškinin saavuttama kestävä asema Venäjällä, erityisesti runoudessa, on läntisemmässä Euroopassa jotenkin käsittämätön. Puškin saattaa olla liian venäläinen – siis liian syvällä venäläisessä kulttuurissa ja venäjänkielessä, sen luontaisessa runollisuudessa – jotta voisimme häntä täysin ymmärtää. Puškin on itse lausunut suurin piirtein näin: ”Runouden, herra varjelkoon, on oltavakin tyhmää!” – ja ”Puhekieli on järjen ensimmäinen tunnusmerkki” – ja senkin hän on sanonut, että runous on moraalin yläpuolella tai ainakin aivan muuta tekoa.

Kääntäjältä: "Alunperin tarkoitus oli yrittää suomentaa niin pitkälle kuin mahdollista mittaan. Matkan edetessä tätä muottia, sen ankaruutta – jonka soveltamisessa Puškin on suvereeni mestari – olen katsonut hyväksi monin paikoin lieventää, olkoon se suotavaa tai väärin. "