Hengästynyt ja pelokas mies saapuu konserttiin, jossa on juuri alkamassa Beethovenin Eroica-sinfonian esitys. Kolmen vartin reaaliajassa mies käy läpi menneisyyttään, seksuaalisuuttaan ja suhdettaan Jumalaan sekä tilittää suhdettaan ympäröivään sekasortoon, 1930-luvun alun Kuubaan. Muutamaa penkkiriviä taaempana kaksi hänen entistä ystäväänsä odottaa konsertin päättymistä ja oikeaa hetkeä toteuttaa suunnitelmansa.

Kuubalainen kosmopoliitti ja maagisen realismin varhainen pioneeri Alejo Carpentier (1904–1980) kirjoitti romaaninsa, kuten Beethoven teoksensa. Musiikkitieteilijän koulutuksen saanut kirjailija totesi sommitelleensa romaanin sonaatin tavoin: ”Musiikkiin perehtynyt lukija voi havaita selvästi tämän kehittelyn.”

Carpentierin kieli sekä dramaattinen mielen ja reaalimaailman tapahtumien vyöry tempaavat mukaansa tavalla, joka ei jätä kylmäksi. Jyrki Lappi–Seppälän täsmällinen ja elävä suomennos tekee tälle nykyklassikolle ansaittua oikeutta.