Sosiaalisen pääoman tutkimus nousi huomattavan kiinnostuksen kohteeksi 1990-luvulla. Valtavirtatutkimuksen haastaa Pierre Bourdieun kehittämä teoreettinen lähestymistapa. Siinä taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman muodostumista ja toisikseen muuntumista tarkastellaan erilaisilla kentillä toteutuvina käytäntöinä. Näin ollen sosiaalisen pääoman tutkimisen tulisi olla paikallista ja toimijalähtöistä.

Sosiaalinen pääoma ja paikalliset kentät -teoksessa hahmotellaan sosiaalisen pääoman tutkimista eri elämänvaiheiden ja paikallisuuden näkökulmasta. Konkreettinen tutkimus kohdistuu esimerkiksi päiväkotiryhmiin, peruskouluun, muuttoliikkeeseen ja paikallisiin hallintastrategioihin. Artikkelien tarkoituksena on analysoida yhtäältä lähestymistavan luonnetta ja soveltamisen mahdollisuuksia paikallisessa kontekstissa, toisaalta sen mahdollisia rajoituksia.

Kirja tarjoaa erityisesti yhteiskunta- ja kasvatustieteiden tutkijoille ja opiskelijoille välineitä sellaiseen toimijakeskeiseen sosiaalisen pääoman tutkimukseen, jossa otetaan huomioon sekä paikallisuus että yksilöllinen elämänkulku.