Yliopistojen odotetaan tuottavan tutkintoja ja kansainvälistä huippututkimusta entistä enemmän ja entistä tehokkaammin. Kansallisen sivistysperinnön vaalimisen lisäksi yliopistojen tulee aktiivisesti vaikuttaa koko yhteiskunnassa sekä parantaa kansainvälistä kilpailukykyä. Kasvavien tehokkuuspaineiden vuoksi yliopisto-opettajien ja -tutkijoiden arkea sävyttävät autonomian väheneminen, työmäärän lisääntyminen ja työn sirpaloituminen. Työsuhteiden epävarmuus ja uranäkymien heikkous yhdistyvät kiristyneeseen kilpailuun viroista, asemista ja ulkopuolisesta rahoituksesta.
Tulosohjattua autonomiaa tarkastelee akateemisen työn muuttuvia käytäntöjä ja ihanteita. Se erittelee yliopistomaailman sisäisiä jännitteitä ja virittää pohtimaan, millaisia hyvä työ ja hyvät työyhteisöt voisivat yliopistossa olla.
Teos tarjoaa ajankohtaista tietoa yliopistojen tutkijoille, opettajille ja hallintohenkilökunnalle, tiede- ja korkeakoulupolitiikan päättäjille ja asiantuntijoille sekä kaikille yliopistokysymyksistä kiinnostuneille